Olet täällä

Antaessaan saa – kunta ja kuntalaiset

26.01.2018
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kunnan keskeisin tehtävä. Vuoden 2019 alusta hyvinvointi on myös maakuntien vastuulla. Kunnat ovat avainasemassa erityisesti ehkäisevissä hyvinvointipalveluissa, kuten ehkäisevässä päihdetyössä, jota tehdään sivistystoimen, varhaiskasvatuksen, liikunnan, kulttuurin, muiden vapaa-ajanpalveluiden ja nuorisotoimen piirissä.

Ihmiset tekevät vapaaehtoistyötä omista lähtökohdistaan. Vertaisryhmän ohjaajien vahvan motivoitumisen juuret ovat kahtalaiset: vapaaehtoinen haluaa laittaa saamansa hyvän kiertämään tai olla vaikuttamassa omalla toiminnallaan siihen, ettei kukaan jäisi ilman tukea niin kuin on itse kokenut jääneensä. Vapaaehtoistoiminnan ytimessä on vastavuoroisuus ja vapaaehtoiset kertovat toiminnan palkitsevuudesta, siitä kuinka antaessaan saa.

Vapaaehtoistyön näkeminen julkisten palvelujen täydentäjänä oli hallitsevaa 1990-luvulle asti. Tulemme vielä näkemään monta epäonnistuneeksi tuomittua yritystä siirtää vapaaehtoisten vastuulle tehtäviä, joiden suorittamiseen he eivät ole saaneet tarvittavia edellytyksiä, koulutusta, valmennusta, johtamista tai työnohjausta tai tehtävät eivät ylipäätään sovellu vapaaehtoistehtäviksi. Laadukas vapaaehtoistoiminta on muuta kuin julkisten palvelujen täydennys. Se on kansalaistoiminnan ydintä.

Euroopan vapaaehtoistoiminnan toimenpideohjelmassa (PAVE 2011) vapaaehtoistoiminnan nähdään edistävän osallisuutta, rakentavan luottamusta ja sosiaalista pääomaa sekä luovan uusia yhteiskunnallisen vaikuttamisen muotoja. Vapaaehtoistoiminnan nähdään lisäävän menestyvän kansalaisyhteiskunnan kehittymistä, tarjoavan luovia ja kekseliäitä ratkaisuja yhteisiin ongelmiin sekä edistävän taloudellista kasvua.

Järjestöistä, kunnista ja verkosto- ja kumppanuusyhteistyöstä löytyvät perusrakenteet kansalaistoiminnalle ja laadukkaalle vapaaehtoistyölle. Niin Suomen itsenäistymisen kuin kuntien ja ammattien rakentumisen kivijalat löytyvät vapaaehtoistoiminnasta ja ihmisten liittymisestä yhteen.

Kun hyvinvointi-Suomea 1960–80-luvuilla rakennettiin, järjestöjen ja vapaaehtoistoiminnan arvostus oli alimmillaan. Sen nähtiin erityisesti hoivan alueella vaarantavan ammattien kehittymisen. Vasta 1990-luvun talouskriisi teki tilaa myös vapaaehtoistoiminnalle.

Syrjäytymisestä on tullut yksi yhteiskunnan suurimpia turvallisuusriskejä. Työelämään ja työn tekemiseen ennustetaan valtavaa murrosta. On löydettävä uusia tapoja kansalaisten kiinnittymiseksi yhteiskuntaan. Kansalaistoiminta, vapaaehtoistyö ja vertaisten tuki sitovat ihmisiä yhteen, vahvistavat kansalaisyhteiskuntaa ja ehkäisevät syrjäytymistä. Vapaaehtoistoiminta on tärkeätä niin lapsille, nuorille, työttömille, riippuvuuksista kärsiville, vammaisille, turvapaikanhakijoille, senioreille kuin ruuhkavuosissa temmeltäville aikuisillekin. Vapaaehtoistoiminnan on löydettävä tiensä korkeakouluopetukseen ja varhaiskasvatukseen, järjestöihin ja yhteisöihin, kohtaamispaikkoihin ja työyhteisöihin. Jokaisella on oikeus kokea olevansa merkityksellinen. Vapaaehtoistoiminta on kansalaisoikeus.

 Kirjoitus on julkaistu aiemmin EHYT Teema 12 -lehdessä.

 
Anitta Raitanen
Anitta Raitanen
Kansalaisareenan toiminnanjohtaja 2007-2017